Boob FACTori

tissit

Tissit, rinnat, hinkit, daisarit, melonit, utareet, ryntäät; siinä ne roikkuvat aivan nenäni alla vuorokaudesta toiseen ja sillä sipuli.

Tämä on boob FACTori eli asiaa tisseistä Nellin tapaan. Itse olen elänyt rintojeni kanssa noin 11 vuotta jolloin ne alkoivat kehittyä kohden aikuisen naisen rintoja. Suhteemme on ollut ristiriitaisia tunteita täynnä ja olemme kokeneet yhdessä myös erikoisia tilanteita. Ja ei, en normaalisti puhu tisseistäni persoonapronomineja käyttäen, mutta tämä teksti on poikkeus.

Muistan tunteneeni ylpeyttä kun huomasin, että minullahan on tissit ja saan ensimmäiset rintaliivini; liivit olivat vaaleansiniset ja niissä oli Ressun kuvia, koko taisi olla 75AA. Vuosia kului ja 15-vuotiaana jouduin siirtymään Lindexin ja H&Mn liiviosastolta "erikoisliikkeeseen", koska tissini eivät sopineet näiden kohtuuhintaisia liivejä myyvien liikkeiden tuotteisiin.

Siirtyminen halvoista - ilmeisestikin "standardi kokoisista tisseistä" vähemmän standardi kokoisiin tisseihin siirsi minut myös keskelle "nohevien" letkautuksien aikakautta. Vastakkainen sukupuoli huomasi myös, että etumukseni oli hiukan suurempi kuin muilla ikäisilläni ja sain kuulla " kuinka parikymppisenä joudun varmaan kantamaan noita ämpärillä tai kottikärryillä mukanani" toinen suosittu fraasi oli " ensin tulee tissit ja sitten Nelli perästä". Olen kuullut, että rintani ovat liian suuret ja toisinaan itsekin ajattelen näin, sitten tulee päiviä jolloin arvostan niitä ja ymmärrän myöskin niiden tärkeyden mahdollisissa tulevaisuuden imetystilanteissa. Olipa fiilikset, mitkä tahansa niin ne ovat osa minua ja naiseuttani.

Tässä minun tissistoorini.

Minkälainen on sinun tissitarinasi: suurennus, pienennys, poisto, kateus, viha, rakkaus?

Miksi rinnat kiinnostavat niin kovin vai kiinnostavatko?


Lisää tisseistä

http://www.rinnat.fi/fi/

http://www.rintasyopa.fi/

http://www.cancer.fi/roosanauha/

It´s hard to be a superwoman

Olen ihminen, joka elää jatkuvasti huomisessa, mutta on aina trendeistä jäljessä. Olen myös kova tyttö suunnittelemaan, mutta toteutus jää usein puolitiehen jos edes sinne saakka pääsen.

Olen tunnistanut nämä puutteet itsessäni useasti.

"Alan laihikselle" - kirjoitin tästäkin aikeesta blogissani ja grammaakaan ei ole painosta pudonnut.

"Kirjoitan blogia aktiivisemmin ja henkilökohtaisemmalla otteella." - ei ole tapahtunut.

"Opiskelen espanjaa huomenna" - aika monta huomista on jo takana päin, että buenas tardesta vaan.

"Tänään en herkuttele" - tänäänkin herkuttelin.

Ja tässä vain murto-osa aikaansaamattomuudestani. Nyt haluaisinkinnettä joku kertoisi minulle: kuinka saada tunnit ja energia riittämään kaikkeen. Mikäli oikein olen laskenut vuorokaudessa on 24 tuntia, josta noin 9 pitäisi nukkua, jotta jaksaa. Jäljelle jää siis ....hetkinen lasken juuri 24-9 käyttäen apuna sormiani....ja varpaitani....24-9 on 15! Niin siis nukkumisen jälkeen vuorokauteen jää käytettäväksi tunteja 15, joista keskimäärin 8 menee kohdallani töihin ja työmatkoihin vielä noin 2 tuntia. Jäljelle jää tämän jälkeen 7 tuntia. Ja tämän 7 tunnin aikana tahtoisin tai ainakin luulen tahtovani

urheilla

tavata ystäviä

kirjoittaa blogia aktiivisesti

verkostoitua

jajajajaja!

Mistä näitä tuntemiani supernaisia oikein löytyy, jotka tekevät tämän kaiken ja parhaimmillaan vielä pyörittävät lapsiperheen arkea siinä samalla?

Olen sanaton, I ain`t no superwoman.

http://www.ajfrey.com/2012_12_01_archive.html