Soitellaan kun sataa
eli tuskin kuukausiin, me naurettiin
Rakas älä huoli mistään,
aika rientää pian jo kotiin tuut, sä sanoit näin
Metelin ja ruuhkan keskellä kun seistiin hiljaa ikuisuus, sylikkäin.
Lähdin vaihto-opiskelemaan noin 4 kuukautta sitten, Miro on ollut todella hyvä ja arvokas tuki minulle tällä matkalla. Eikä hänen tukensa rajoitu vain tähän vaihtoon, hän on jaksanut tsempata minua ja seistä rinnallani jo monissa tuulissa ja tuiskuissa.
Me hymyiltiin ja tiedettiin
kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
Mut hymyiltiin ja hyvästeltiin
sillä täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa.
Lauseeseen Täytyy uskaltaa elää vaikka rakastaa tiivistyy paljon meidän suhteestamme ja elämästämme. Vaikka palaisin tältä istumalta takaisin Suomeen, en siltikään saisi jakaa arkeani Miron kanssa. En ainakaan siten, kuten yleensä pariskunnat arkensa jakavat.
Muista pitää hauskaa
ettet liikaa töitä tee, mä kuiskasin
Voi mikset tuu mun mukaan?
Kysyin vaikka tarkalleen sen ymmärsin.
Todellinen rakkaus ei voi ketään hiljaa laittaa luopumaan, haaveistaan
Molempien täytyy muistaa pitää kiinni jostain omastaan, nyt mene vaan.
Mirolla on työ-ja opiskelupaikka Pohjois-Karjalassa, minulla Helsingissä. Ensiksi Miro muutti kanssani pääkaupunkiseudulle asumaan, mutta hänelle tärkeä työ vei hänet takaisin Pohjois-Karjalaan. Minä päästin Miron lähtemään omien haaveidensa perään, päästihän hänkin minut.
Ja mä tärisin ja halusin kääntyä kotiin takaisin
Sä selitit kuinka hienosti mä pärjäisin
Kiitos kun sä sanoit niin.
Se, miten Miro jaksaa uskoa minuun ja haaveisiini on todella korvaamatonta minulle. Ehkä vielä joskus saamme herätä aamuisin saman peiton alta.
Siihen asti Kiitos kun sä sanoit niin.
