Yksinäisyyden uusi ulottuvuus

Olen ollut Madridissa nyt aikalailla tasan 27 päivää. 27 erittäin pitkää ja hitaasti kulunutta päivää. Tuosta 27 päivästä olen ollut yliopistolla 9 päivää (hahaah, miten naurettavan vähän!).

Plaza de España

Tosiaan ensimmäinen "kouluviikko" oli täynnä infoja ja tutustumista toisiin vaihtareihin ja yliopistoon. Sitten 14.9. alkoi varsinainen opiskelu, joka on ollut varsin vähäistä tähän saakka. Minulla on menossa Innovaatio projekti -kurssi ja Animaatio ja videopelit -kurssi. Ensi viikolla alkaa espanjan kielen kurssi. Käytännössä tämä kurssimäärä tarkoittaa, että olen yliopistolla ensi viikosta alkaen maanantaista torstaihin, mutta vain muutamia tunteja päivässä.

Tästä hyppään metroon aamuisin.

No, pointtina ei ole kirjoittaa opiskelusta, vaan siitä kuinka nihkeää sopeutuminen uuteen kotimaahan on ja kuinka uudella tavalla olen kokenut yksinäisyyttä viimeisten 27 päivän aikana.

Minulle pahinta on tämä vapaa-ajan runsaus. Nyt kun opiskelun puolesta minulle jää runsaasti aikaa "tehdä, mitä huvittaa", en osaa hyödyntää sitä. Suurin ongelma on siinä, että minulla ei ole seuraa.

Olen toki tutustunut toisiin vaihtareihin ja kämppiksiini, mutta eihän minulla ole täällä VIELÄ ihmistä, jonka kanssa tuntisin oloni täysin rennoksi ja voisin olla täysin oma itseni. Ja juuri sellaisen ihmisen kanssa haluaisin jakaa vapaa-aikani.

Olen huomannut, että olen järkyttävän huono tekemään asioita yksin! Minä en kiertele yksin museoita tai nähtävyyksiä, en käy yksin leffassa tai syömässä. Olen todellinen laumaeläin. HUOH.

Lenkillä

Siispä, kun keskiviikkona pääsen yliopistolta noin puoliltapäivin, suuntaan asunnolle, heittäydyn sänkyyn ja tuijotan Muumilaakson tarinoita tms. netistä. Tällä rutiinilla kuluu torstai, perjantai, KOKO viikonloppu. Välillä käyn lenkillä, kävelen raivopäissäni läpi rentojen, samoilevien, iloisten, rakastuneiden espanjalaisten ihmismassojen ja kuvittelen nauttivani hetkestä.

Lenkillä

Tänään poikkean rutiinistani ja lähden tekemään muutaman ostoksen keskustaan YKSIN ja saatanpa käydä syömässä ulkona YKSIN.

Ja eihän tämä yksinäisyys johdu siitä, ettenkö saisi seuraa jos sitä kysyisin, luultavasti saisin kyllä. Tämä yksinäisyys muhii pään sisällä ja pistelee rinnassa. Odotan vain, koska kasvan ihmisenä niin paljon, että tunnen oloni kotoisaksi yksinäisyydessäni. Vaihtoehtoisesti kokemus yksinäisyydestä voisi hiipua pois ja voisin viimeinkin alkaa nauttimaan tästä kaikesta, mitä ympärilläni nyt on.

Itsepähän lähdin! Luovuttaakaan en aio.

Ja taas lenkillä..

Tästä se (taas) lähtee

Monta kertaa olen yrittänyt kirjoittaa blogiani säännöllisen epäsäännöllisesti, myös tällä kertaa pursuan ideoita ja intoa, mutta en lupaa kenellekään mitään; edes itselleni.

Nyt asiaan!

Pitkään kestäneen välikuoleman aikana on tapahtunut paljon. Opiskeluni media-alalla ovat edenneet ja mies on karannut takaisin Pohjois-Karjalaan töihin ja opiskelemaan. Itsekin vietin kesän 2015 Joensuussa, jossa suoritin opintojeni ensimmäisen työharjoittelun Yle Pohjois-Karjalan toimituksessa.

Työharjoittelun lisäksi opintoihini on sisältynyt hurjan paljon mielenkiintoisia projekteja, näistä vielä lisää joskus.

Kaikista suurin mullistus tapahtui elokuun lopussa, muutin nimittäin Espanjan pääkaupunkiin Madridiin 10 kuukaudeksi. Täällä suoritan opintojeni 3 vuoden kokonaan, APUA JÄNNITTÄÄ!

Mun rappu

Saapuminen Madridiin

Saavuin Madridiin äidin ja ruumisarkun kanssa. Ruumisarkku on lempinimi matkalaukulleni, joka on ylisuuri ja järjettömän epäkäytännöllinen.

Ruumisarkku sisälsi:

- aivan liikaa mekkoja
- 2 paria kesäkenkiä
- kevät/syystakki
- hygieniatuotteita
- passi
- Minioni-pehmolelun ja uninallen =D
- espanjan kirjat
- tietokoneen, järjestelmäkameran ja latureita
- Learning agreement

Ja paljon paljon muuta.

Ensimmäiset 3 yötä asuimme Hostel A Nuestra Señora De La Paloma:ssa. Suunnitelmissa oli siis löytää asunto ennen kuin maksetut yöt loppuvat! Ja kyllähän se asunto löytyikin. Saavuimme Madridiin siis maanantaina iltamyöhään ja hostellihuone oli varattuna meille torstaihin klo. 12 saakka. Ja torstaina klo. 12 lähdimme hostellilta uuteen asuntooni!

Asuntohausta täällä Madridissa kirjoitan vielä oman postauksen.
 

Porteria on kai vähän niinkuin talonmies. Tuossa kopissa se istuu aamuisin ja iltaisin siestan jälkeen.

Un piso en el centro de Madrid

Näkymä patiolle asunnon toisesta kylpyhuoneesta

 

Asustelen aivan Madridin keskustan sykkeessä, aivan päkatu Gran Vía:n varrella. Huoneestani löytyy parisänky (la cama de matrimonio, la cama doble), jonka jouset porautuvat selkään ja kylkeen. Yöpöytä (la mesita), pöytä (la mesa), kaappi (el armario), tuoli (la silla) ja ikkuna (la ventana).

Yhteisiä tiloja ovat täällä sitten wc ja kylppärit (el baño) ja keittiö (la cocina).

Sängyltäni tuijottelen Pariisin katua ja hiukan rumempaa patiota

Asunnossa asuu lisäkseni 6 muuta opiskelijaa, tai ehkä 7 ( en ole varma, sillä täällä kuulemma asuu, joku Miguel, jota en ole koskaan nähnyt tai edes kuullut =D ). Kämppikset on ihan ok. Muutama italialainen, englantilainen ja olikohan hollantilainen. Kämppiksistäkin tulossa vielä lisää, etenkin real life Monkista (siis se kontrollifriikki etsivä).

Ohessa hiukan kuvitusta Madridin kodistani.

¡HASTA LUEGO!

Lisää somistusta, huoneen seinät ovat kyllä rumia!