Herään aamulla klo 8:15, nousen, peseydyn ja syön.
Pakkaan rakkaan macbookini reppuun englannin kielen kielioppiopusten kanssa ja lähden bussilla nro. 730 Arabiakeskukseen.
Saavuttuani Arabiakeskukseen avaan koneen ja teen kiltisti enkun tehtävät samalla selaillen kielioppiopusta, jotta teksteistäni tulisi mahdollisimman "fluent".
Pidän lounastauon.
Jatkan enkun tehtävät loppuun.
Lähetän tehtävät opettajalleni ja annan itselleni kehut.
Suuntaan kauppaan hakemaan ystävänpäiväherkkuja (ja herkkupalkkion itselleni) ja suuntaan kohti ystäväni lapsuudenkotia.
Todellisuus:
Heräsin klo 10:30 siirrettyäni herätyskelloa ensin 9 ja sitten 10 ja vielä kerran 11.
Istun sängylläni macbook sylissä kirjoittaen tätä tekstiä.
Enkun tehtävät on avattu, mutta mitään en ole saanut vielä aikaiseksi.
Mitä tästä opimme? Emme mitään! Olen kova tyttö suunnittelemaan ja piirtämään mielessäni kuvan itsestäni istumassa taiteellisessa ympäristössä teetä hörppien samalla kun hymyissä suin kirjoitan englannin tehtäviä koneeni ääressä. Valitettavasti tämä mielikuva jää juurikin ja ainoastaan vain mielikuvaksi.
Sillä sisälläni asuu edelleen 5-vuotias tyttö, joka EI TAHDO! Ja hyppii tasajalkaa huutaen PISSI SASSIA täyttä kurkkua. Ja tämä 5-vuotias herää henkiin jostain syystä silloin kun täytyisi suorittaa jokin velvollisuus. Pitäisi siivota EN TAHDO, tee kouluhommia EN TAHDO tai mene kuntosalille PISSI SASSI EN TAHDO!
Mistä ihmeestä tämä Nelli 5-vuotta aina ilmestyykin? En tiedä.
Mutta nyt kokeilen miltä tuntuun olla vastuullinen aikuinen ja aloitan kirjoittamaan niitä (PISSI SASSI) enkun tehtäviä ja odotan sitä päivää, että osaisin jopa nauttia niiden tekemisestä. Ja aikaahan näiden tehtävien tekemiseen on ollut maanantaista saakka ja tunteja tekemiseen olisi ollut tarjolla mm. EILEN KOKO PÄIVÄ tai TIISTAINA KOKO PÄIVÄ. Mutta, mitä tekee Nelli, jättää hommat viime tippaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti