Lokakuussa ostin erittäin edulliset lentoliput Madridista Malagaan ja jäin odottamaan marraskuun alulle suunniteltua reissua innoissani. Fuengirolassa asuu ihana ystäväni Aija, joka on elänyt Espanjassa useaan otteeseen ja monta monta vuotta jo.
Pitkän odottelun jälkeen matkapäivä saapui viimein. Lähdin yliopistolta tuntia aikaisemmin, jotta varmasti ehtisin lennolle. Menin kämpille ja valmistelin käsimatkatavarat valmiiksi, sillä halpamatkaani ei kuulunut muuta kuin käsimatkatavarat. Sitten odottelin vielä vähän aikaa kämpillä, koska olin katsonut, että juna Principe Pion asemalta lähtee siten, että olen juuri sopivan aikaisin, mutta en liian myöhään Madridin lentoasemalla.
Lähdin kämpiltä. Ensin merolla Principe Piolle ja siellä sitten oikealle laiturille odottamaan junaa lentoasemalle. Junaa ei kuulunut, aikatauluista en ymmärtänyt mitään. Odotin ja odotin vähän lisää. Juna saapui ja pääsin asemalle terminaaliin 4.
Madridin lentoasemalla on 4 terminaalia, minun lentoni oli lähtevä terminaalista 3, jonka oletin löytäväni loogisesti aivan terminaali 4 vierestä. Vaan enpä löytänyt. Terminaalit 1,2 ja 3 olivatkin jossain, johon täytyi matkustaa lentokenttäbussilla. No, eikun vaan etsimään lentokenttäbussia. Tässä vaiheessa jo nousi tuskanhiki pintaan; liian vähän aikaa ja liian paljon epätietoutta siitä, minne olen menossa.
Juostuani pitkin terminaali 4 pitkin poikin kuin päätön kana löysin viimein lentokenttäbussin, joka tietenkin seisoi pysäkillä vielä seuraavat 10 minuuttia sen jälkeen kun olin itse viimein löytänyt bussiin. Tässä vaiheessa kirosin ääneen ja ajattelin, etten varmaankaan ehdi lennolleni. Minussa eli kuitenkin vielä toivo, että kaikki järjestyy ja ehdin lennolleni; tämähän on Espanja eihän täällä voi täsmällinen suomalainen myöhästyä mistään.
Viimein bussi lähti matkaan ja ajattelin, että eihän tässä kauaa voi mennä. Menipä sittenkin, terminaalit 1-3 eivät olleetkaan ihan lähellä vaan jossain 5 km päässä terminaalista 4: ahaa tämän vuoksi bussi kuljettaa matkustajia terminaalien välillä!
Jäin pois bussista terminaali 3 kohdalla, koska sieltähän lentoni lähtisi. Löysin turvatarkastuksen, mutta lähtöselvitystäpä ei löytynytkään mistään. Juostuani paniikissa itkien terminaalin 3 ja 2 välillä aivan liian monta kierrosta päätin kysyä apua lentoaseman henkilökunnalta. Henkilökunta kertoi, että lähtöselvitys tehdään terminaalissa 1. SIIS MITÄ HELVETTIÄ JA MISSÄHÄN TÄMÄ TERMINAALI 1 OIKEIN SITTEN ON?!
Tässä vaiheessa ilmoitin jo ystävälleni Aijalle, että en ehdi lennolle, ei mitään toivoa. Kuitenkin ajattelin vielä yrittää ja juoksin itkun ja vitutuksen sekoittaman pääni kanssa terminaaliin 1, joka ei todellakaan löytynyt helposti saati nopeasti. Pääsin terminaaliin 1, jossa lähtöselvitystiskejä oli varmaan 100 kappaletta 2 km matkalla.
Lopputulos siis oli, että en ehtinyt lennolle ja päädyin itkemään entistäkin hysteerisempänä terminaali 1 penkille. Soitto äidille, itku, kiroilu: tulen täältä perseestä heti kotiin.
Miten lopulta kävi? Pääsinkö Fuengirolaan? Palasinko kämpille vai ostinko paluuliput Suomeen? Se selviää seuraavassa osassa 2/3 =D
"Kaikkea saa tehdä. Kaikkea pitää tehdä. On vain yksi ehto, elinehto: Värisevää sielua ei saa tallata."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti