Pelkään elää ilman sua
En ole yhtään mitään ilman sua
Sit kun sua ei oo enää
Mitä musta jää?
En voi elää ilman kalenteriani. Yllätyitkö?
Okei, on ehkä vähän ylidramaattista kuvata kalenterin tärkeyttä Chisun lyriikoilla, mutta lähes pelkään elää ilman sitä. Kalenteririippuvuudestani entistäkin dramaattisemman tekee se, että se on perinteinen paperikalenteri! Ei siis mikään mobiili tai muuten digitaalinen kalenteri. Ajatella minä, joka esitän niin kovin olevani ajanhermolla ja hifistelen macbookini kanssa ja itken puuttuvan iPhonen perään, minä omistan vanhanaikaisen kalenterin!
Mutta katsokaa, kuinka kaunis se on!
Ostin kalenterini Vilnasta Akropolis -nimisestä kauppakeskuksesta. Kauppakeskuksessa oli suuri kirjakauppa, jonne sisareni halusi mennä kuluttamaan aikaansa. Sisareni kierrellessä läpi romaani ja kemian oppikirja osastot minä suuntasin suoraan kaupan "tilpehööri" osastolle. Osastolta löysin kalenterini ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kuinka nainen voikaan tulla iloiseksi löytäessään tyyliinsä sopivan kalenterin.
Kalenterini on vuodelle 2014, ei siis mikään lukuvuosikalenteri, joiden loukussa olen pyörinyt ylä-aste ajoista saakka. Sen lisäksi, että kalenterini on juuri yhdelle ainoalle vuodelle osoitettu, siitä löytyy ihania kuva aarteita: otoksia New Yorkista eri aikakausilta.
En varsinaisesti ole mikään Amerikka tai New York fani, mutta selaillessani tätä kalenteria tuona joulukuisena päivänä tuossa liettualaisessa kirjakaupassa, olin mennyttä naista. Minun oli pakko saada tämä laukkuun menevä valokuvagalleria omakseni.
On kalenterillani myös huonot puolensa, kuten jokaisessa meissä. Kalenterini on ajoittain turhan painava ja suuri kokoinen: täydessä laukussa se on merkittävä lisäpainon tuoja ja pienempiin laukkuihin se ei sovi. Siispä joudun kulkemaan ylisuurten laukkujen kanssa paikasta toiseen vain siksi, etten osaa olla erossa kalenteristani. Kalenterin painollakin on oikeastaa kaksi puolta: fyysinen ja henkinen. Sillon kun sivut ovat mustanaan muistettavista asioista rakastan kalenteriani hiukan vähemmän kuin yleensä, tai silloin kun laukkuni murskaa hartiani painollaan ja tiedän, että yksi syyllinen tähän on kalenterini.
Nyt pääset kurkistamaan kalenteriini, ihanaa viikkoa numero 16 kaikille!
 |
"Painava" viikko
|
 |
| Ihanan kamala, tai kamalan ihana |
 |
| Syntymäpäiväviikkoni |
 |
Yksi lemppari aukeamistani: korot ja "sisko saapuu Suomeen" -päivä
|
 |
| 9/11 muistopäivä, mutta miksi juuri tämä kuva? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti