TUNNUSTAN! Olen mediahuora. Ja ennen kuin jatkan tästä: mainittakoon, että tämä termi on päässyt osaksi sanavarastoani Venla Hiidensalon Mediahuora -teoksesta (kannattaa lukea).
Mitä tällä termillä sitten mahdetaan tarkoittaa? Minulla on teoria.
Mediahuoria on kahdenlaisia: toiset huoraavat elääkseen, toiset näkyäkseen. Minä syyllistyn kumpaankin.
Tyyppi 1 on media-alan opiskelija ja/tai ammattilainen. Hän myy itseään tuotantoyhtiöille, jotta edes joku päivä saisi intohimostaan MEDIASTA myös palkkaa. Työllistyessään mediahuora tyyppi 1 myy sielunsa työnantajalleen ja toimittaa jutun kuin jutun rahaa vastaan. Tässä vaiheessa omilla mielipiteillä ei ole merkitystä. Tärkeintä on painaa duunia täydellä teholla aamusta iltaan ja saada yleisö huomaamaan juttu ja sen takana seisova mediatalo (bordelli). Tämä on siis tyyppi yksi ja tästä on kysymys myös Hiidensalon teoksessa.
Sitten on vielä tyyppi 2. Tämä ei suinkaan saa rahaa huoraamisestaan (yleensä), mutta hän esittelee itseään avoimesti mediassa, etenkin sosiaalisessa mediassa. Tälle tyypille on ominaista jakaa kuviaan ja kuulumisiaan jokaisessa somen tarjoamassa yhteisöpalvelussa, tai ainakin niissä tärkeimmissä (lue suosituimmissa). Tavan talliaisesta tämä tyyppi erottuu somessa useilla #selfie -kuvillaan, jotka tuovat esiin hänen "parhaat puolensa". Tyypin 2 tärkein tavoite on tulla nähdyksi ja tunnetuksi, mutta etenkin NÄHDYKSI. Täytyy myös muistaa, että paras anti medialta tyypille 2 ovat loputtomat tykkäykset Facebookissa ja seuraajat Instagramissa.
 |
| Selfie tyylinäytteitä |
Tämän suuren analyyttisen suorituksen jälkeen palaan vielä tunnustukseeni. Tunnustin olevani mediahuora ja vieläpä kumpaakin tyyppiä. Olen media-alan opiskelija, joka tyrkyttää itseään jokaiseen rakoon ja väliin, saadakseen töitä (but in times like this, what else I can do?). Aina vain parempi jos alan työpaikka tuo mukanaan mainetta ja kunniaa. MUTTA, mikä pahinta minut löytää Facebookista, Twitteristä, Instagramista ja tietenkin täältä bloggerista: kirjoittamasta aina niin ajankohtaisia ja sopivan nasevia postauksia ajatuksistani. Eikä tämäkään riitä, minullahan on myös tapana kuvata itseäni käden mitalta ja sitten jakaa nämä masterpiecet somessa. Olen siis täydellinen mediahuora 1&2:n perikuva.
Onneksi sentään kykenen tunnistamaan ja tunnustamaan heikkouteni. Eikös ongelman tunnustaminen ole askel lähemmäs ratkaisua?
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11576429/?claim=xrekruwsgwj">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti