maanantai 20. tammikuuta 2014

Nelli biiseinä

Musiikki. Elämässäni on aina ollut musiikkia. Itse en ole musikaalinen, mutta musiikki on silti osa minua sillä usein koen eteen sattuvat tilanteet musiikin kautta.

Lapsena suosikkejani olivat Mr.Presidentin Coco jambo, jota hoilasin omin sanoin. Lisäksi minuun iski iskelmärallatus Miljoona Ruusua.

Ensimmäinen ehdoton suosikkiyhtyeeni oli Spice Girls. Spice up your life soi repeatilla päivästä toiseen, aamusta iltaan. (Tätä tosin tapahtuu vielä nykyäänkin)

Spice Girls kuitenkin tuotti minulle suuren pettymyksen kun suosikki laulajani Geri aka Ginger Spice erosi yhtyeestä (olen vieläkin katkera ja syvästi järkyttynyt). Koska maustetyttöjen jättämää aukkoa täytyi paikata jollakin sai seuraavaksi huomioni TikTak. Lopeta ja Sekoitat mun maailman olivat täydellistä popitettavaa ala-aste ikäiselle tytölle.

Vuodet kuluivat, minä kasvoin ja TikTak kasvoi. Tulin teini-ikään tai ainakin loisteliaaseen murkkuikään ja löysin Kaivarin kesäkonsertin ja ystäväni kautta ensimmäisen rockihastukseni: Technicolourin. Jimi Pääkallo vetämässä bändinsä kanssa Teach me love ja All my life biisejä olivat parasta, mitö maailman musiikkiareena pystyi tarjoamaan. Pysyinkin yhtyeelle LÄHES uskollisena fanina siihen asti kunnes heidänkin tiensä bändinä päättyi. Muutamia syrjähyppyjä taisin tehdä mm. Lovexin kanssa, mutta ei siitä sen enempää.

Tänä päivänä kuuntelen musiikkia laidasta laitaan (paitsi en heavymedalia, gospelia, klassista ja ....). Muutamia suosikkiartistejakin löytyy, mutta nykyisin ne eivät määräydy ulkonäön tai muun epäolennaisen tekijän perusteella.

Nykyisin musiikki kolahtaa minuun parhaiten sillon jos se kertoo osuvasti jotakin minusta tai sen hetkisestä elämän tilanteestani. Musiikki voi myös viedä ajassa taaksepäin ja tuoda pintaan muistoja.

Kun elin elämäni ahdistavinta aikaa päässäni soi taukoamatta The Rasmuksen biisi Heavy.

It's heavy 
but you are not the only one 
who's tired of giving 
afraid of the oblivion 
Could it be that your curse is a bliss? 
But the weight of the wolrd never felt this heavy

Kun ensimmäisen kerran olin todella ihastunut kuuntelin taukoamatta Eppu Normaalin kappaletta En saa mielestä sinua.

Kun koin ensimmäisen todella kipeän ja kamalan kammottavan eron soittimessani soi taukoamatta Jason Derilon Whatcha Say.

Kun taas sain rakastua uudelleen kuuntelin taukoamatta Himin Right here in my arms biisiä. Nykyisin rakkaani tuo mieleen mm. kappaleet Romanssi ja Häävalssi.

Sinä vain, sinä vain
saat mut luottamaan
meillä on aikaa

Sinä vain, sinä vain, sinä vain
saat mut tuntemaan että mä kelpaan




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti