Koska yrittänyttä ei laiteta niin kirjoitampa kuitenkin.
Olen seurannut Ylen Teiniäidit sarjaa ensimmäisestä tuotantokaudesta alkaen ja etenkin nyt toisen kauden aikana. Nykyisin tosin väitän, että katson sarjaa ikäänkuin ammattinäkökulmasta (kuinka ohjelma on kuvattu, leikattu jne.). Joka tapauksessa sarjan johdosta päädyin lukemaan Kiljuva Pikkunälkä -blogia, jota siis kirjoittaa Teiniäidit sarjasta tuttu Demi.
Aloitin Demin blogin lukemisen junamatkalla Helsingistä Joensuuhun ja yllättäen koukutuin! Mietin, mikä tässä koukuttaa ja miksi koen niin suurta kateutta tätä kirjoittajaa kohtaan. Samaa kateutta tunnen hyvää ystävääni kohtaan, joka Demin lailla onnistuu kirjoittamaan blogiaan viikosta toiseen kadottamatta omaa tyyliään.
Seuraavaksi mietin: milloin bloggaamisesta tuli juttu?
Luultavasti se tapahtui suunnilleen niihin aikoihin kun aloitin lukion, tai ainakin silloin jokainen aikakauslehti hehkutti erinäisiä blogeja ympäri maailmaa. Yhtäkkiä bloggaajat ympäri maailmaa näkyvät ja kuuluvat ja kaikki vain siksi, että joku keksi "laittaa itsensä nettiin".
Miksei Facebook enää riitä? Tai edes Instagram, entä Twitter? Miksi pitää kirjoittaa blogia, ja miksi tunnen itse niin kovaa tarvetta olla osa tätä ilmiötä?
Ja sitten se viimeisin ja itselleni niin kovin suuri kysymys: kuinka olla bloggaaja ja vieläpä niin hyvä, että joku tulee ja kertoo koukuttuneensa blogiini?
Ehkäpä ongelmani onkin juuri tässä. Odotan bloggaamiselta liikaa. Haluan, että höpötystäni lukevat muutkin kuin minä ja serkkuni. Luultavasti minun vain pitää kasvaa SOME-persoonana ja ihmisenä ennen kuin kykenen sitoutumaan tähän ilmiöön ja tekemään blogini kirjoittamisesta yhtä normaalin osan elämää kuin Facebook statukseni päivittämisestä.
Ja se päivä kun tämä kasvu tapahtuu bloggaaminen on luultavasti niin OUT, että voin vain jatkaa elämääni turvallisesti Facebookin ja Instagrammin välissä.
![]() |
| Sinä päivänä kun tunsin Facebookin vielä riittävän minulle. |

Todennäköisesti blogibuumi räjähti käsistä siinä vaiheessa, kun yritykset keksi sen oivana mainoskanavana tuotteilleen. Ja näin ollen jokainen 15v pikkupirkko pitää blogia ilman mitään sen syvempää tarkoitusta kuin maine, kunnia ja lahjukset. Muista muru, että kirjoitat itsellesi! Tee blogista sellainen kun itse sen haluat olevan, kaikki muu tulee perässä. Jännityksellä odotan jatkoa;) (ja sua kylään teekupposelle joku päivä!!)
VastaaPoistaNelli...tykkään kirjoituksistasi ja koukutuin kenties jo puolen minuutin aikana. :-) Jatka tyylillesi uskollisena!
VastaaPoistaIhanan sujuvaa luettavaa asioista niin kuin ne ovat. Seuraavaa bloggausta jo odotan !
VastaaPoistaKerro joskus vaikka instagramista niin lukijakin voi oppia aiheesta jotakin